elämää todellisuudessa
Uusi Blogit.fi blogi

Tänään on tullu taas mässäiltyy sitä sun tätä pitkin päivää, mm. kahdet ranskalaiset.

Painoo oli tullu taas 2 kiloo lisää,,, en mahdu koht ovesta sisää..

Katoin facebookista meijän treeneissä kuvattua videota, ja näytin siinä ihan kuumailmapallolta. Siit tuli taas tosi paha mieli, toltako mä tosiaan näytän.

Kyllähän mä nään itteni peilistä ja kamerasta joka päivä, mut silti se vaa iskee aina kovemmin ja kovemmin.

No ei kai se mikään ihme ole ku koko ajan tulee lisää painooki.

Se on noussu silleen säännöllisesti n. 10 kiloo vuodes/n. 3 vuotta.

Painoindeksin mukaan oon sairaalloisen lihava, mikä tarkottaa et pääsisin laihdutusleikkaukseen, mut ei ne mua sinne kuitenkaan ota. Ja varmaan maksaaki ihan perkeleesti.

Mul on koko ajan semmonen olo et oon maailman lihavin ihminen.. siks en kehtaa kävellä missään yleisillä paikoilla ellei oo pakko. Ja sillon kun on pakko mua ahdistaa ihan hirveesti se et ihmiset kyttää mun läskiä ruhoo koko ajan.

Ennen sentään naamasta vois feikata et ei oo lihava, mut nykyään pärstaki alkaa jo olee ku pienel, tai vähä isommallaki possul. En kehtaa edes hymyillä enää ku näytän silt et puristun mun läskeihin.

Noh.. plussaahan tässä on se et lihavilla on isot tissit.. HAHHAH.. mulla on noi a kupit tossa ja nekin roikkuu.

Hyi mua oksettaaa edes ajatella et elän tässä kropassa. Mut kai se on pakko, vaiks se repii mut palasiks enemmä ja enemmän päivä päivält.

En todellakaan ole “born this way” kuten Lady Gaga sanois. Oon kyllä joskus ollu ihan normaalin kokonen. Mut nyt se matka siihen takasin tuntuu täysin mahdottomalta.

Oon lihottanu itteni pilalle, vihaan itteeni.

Tänään oli helvetin vaikeeta taas. Polvi ja akilesjänne alkoi taas treeneissä vaivata, joten sekään vaiva ei ole poistunut näin vuoden treenaus tauon jälkeen.

Mulla piti olla tänään hygieniapassi koulutus ja koe, mut yllätys yllätys se makso 8 euroo eikä mulla ollu siihen tietenkään varaa.

Joten 3 tunnin yöunien jälkeen heräsin ihan turhaan.

6 tunnin päästä pitäis olla labrassa verikokeissa mut ei taaskaan väsytä.

Se ei tietenkään ole se vaikein osuus, vaan se, etten saa syödä 10- 12 tuntiin.

Aattelin et ei se mihinkään vaikuta jos oon syömättä vaan 9 tuntii… siihen hädin tuskin pystyn, ja silti pitää ryystää vettä ja syödä purkkaa koko ajan et suu täyttyy jollain. Siinä lapussa tosin lukee et sais juoda vaan lasin vettä, mut ei kukaan voi olla noin pitkää aikaa hereillä ja syömättä.

Plus sit en saa ottaa mun lääkettä mikä vaatii et sen jälkeen oon syömättä puol tuntia… Eli saan syödä joskus 20 yli 8 aamulla vaiks joudun heräämään 7 aamulla! Ihan sairasta.

Jep jep… Huomenna tosiaan labra, lääkäri ja psykiatri… Jippii ihana päivä..

Tänään istuin sohvalla puol tuntia ja tuijotin tyhjää. Mietin vaan miten kamalan lihava olen ja kelasin tapoja miten saan syödyn ruuan ulos kehostani.

Aina kun mun suussa ei ole ruokaa, tuntuu ku jotain puuttuis.

Jos en syö jotain ni vähintään mietin että mitä seuraavaks söis, makeaa, suolasta, makeaa, suolasta….. ja loppua ei vaan näy.

Jos mulla ei oo kaapeissa mitään syötävää, joko mä leivon jotain tai kokkaan jotain kunnon ruokaa kellonajasta riippuen. Niinku tänään, kello oli jotain puol yks yöllä ni mun oli pakko laittaa kanaa uuniin.

Ainoa asia mikä auttaa mun syömis himoon on nukkuminen. Sillon mä en ajattele syömistä. Mut heti ku mä herään mun täytyy ottaa sellanen pilleri, minkä täytyy antaa vaikuttaa tyhjässä mahassa puol tuntia. Se aika syömättä on ihan tuskaa, se puol tuntia tuntuu ihan puolelta päivältä.

Ennen se riitti et oli jotain muuta tekemistä, mut nykyään sekään ei auta. Joskus jopa lähden kesken koulupäivän, baari illan yms. koska mun on pakko päästä syömään, ainoa asia mun mielessä on ruoka.

Joko mä ajattelen et mitä söis tai et kauheeta miten paljon oon syönyt. Mä tosiaan elän syödäkseni enkä syö elääkseni.

syöminen on mulle kaikki kaikessa, vaiks se tekee musta sairaan, ruman, köyhän ja lihavan.

Mä todella kadehdin anorektikoita. Voispa sitä vaan syödä ittensä hengiltä.

Taas kerran löydän itseni täältä, pohjalta.

Toiset juo itsensä kauniiks, mä  syön itteni rumaks. Sit ku se jääkaappi kutsuu niin sitä myös totellaan.

Se on joko tai, syöt 24/7 uskomattomia määriä ruokaa,karkkia,sipsiä,leipää,leivoksia, ihan mitä vaan, kunhan vaan syöt. Toinen vaihtoetho on olla syömättä ollenkaan.

Paljon helpompaa oli lopettaa tupakointi, koska sitä ei ole pakko tehdä ollenkaan, syöminen on pakko.

Joskus sitä ihan itkee ja tunkee ruokaa kurkusta alas samaan aikaan.

En tiedä miks mut kun sen ekan purasun saa, niin sitä ei vaan voi lopettaa ennen kun syömiset loppuu tai on todella mentävä oksentamaan.

Se on vaan joku toiminto mitä mun elimistö tarttee, tai oikeastaan uskon että joku, jossain, joskus on tehnyt musta tällasen, vaikeuttaakseen mun elämää ennestään. Ei, en sääli itseäni, mutta se on vaan pakko uskoa niin koska itse olen antanut kaikkeni tehdäkseni toisin.

Olis pitänyt ajatella järkevästi 3 vuotta, tai oikeastaan 40 kiloa sitten.Nyt se tuntuu olevan liian myöhästä